Vuoden viimeinen uintireissu

Monen viikon sadeputken jälkeen oli ihanaa herätä aurinkoiseen viikonloppuun! Viime sunnuntai oli ehkä syksyn komein päivä, ja auringossa oli melkein kuuma! Pakattiin reput ja Suomursu autoon, ja ajettiin Tammelaan Liesjärven kansallispuistoon nauttimaan syksystä.

12 kilsaa ihmisille, ja tuplasti koiralle, joka viipottaa aina edelle tutkimaan reitin, ja sitten tarkistamaan, mikä meillä kestää..

Klassinen vesistönylityskuva.
Viimeksi tällä paikalla kuvassa vaan oli edellinen koiramme, joka rakasti paikkaa yhtä paljon..

Metsässä vihreys oli kaikkialla ja puut korkeita, unohtuu kaikki muut huolet ja
muistaa taas kuinka pieni sitä onkaan..

Ankkalaudat vaan oli niin sateen kyllästämät, ettei niistä ollut kyllä apua, Suomursukin suti lankuilla..

Valoa <3

En ole koskaan nähnty näin paljon vanamoa, paikoitellen se peitti kaiken kasvillisuuden!
Osuapa tänne keväällä kun vanamo kukkii!

Evästaukopaikka oli täydellinen D-vitamiinin tankkaukselle

Joku aikaisempi mysrky oli tehnyt melkoista tuhoa eräällä niemellä..

Uimamonsteri hommissaan!

Toivottavasti aurinko jaksaa vielä paistaa, mutta kyllä meillä ollaan jo myös valmiita talveen! Lunta odotellaan!

Kerran kesällä

Kootut selitykset ovat olleet melkoisen tiivistettyjä kesän ja alkusyksyn ajan. Minimaalisia suorastaan. Syynä tähän on ollut osittain ihmetys siitä, millaisena tämä blogi voisi elää, kirjoittaisinko retkistämme, elämästämme, viljelyspalstastani vai mistä. Toinen syy verkkohiljaisuuteen löytyy toisen blogin takaa, kirjoitan nimittäin ystäväni kanssa kierrätysteemaista käsityöblogia, ja valmistaudumme kuumeisesti debyyttiimme Naisten Joulumarkkinoilla. Ihan hirveän moneen ei työn, harrastusten ja koiraelämän kanssa ehdi..

Irtikään en osaa silti päästää, ja menneestä oppineena haluan muistojani jonnekin talteen, joten tässä pieni irtiotto arjesta, nimittäin muutama kuva kesälomamatkaltamme. Kuvat ovat Skopeloksen retkeltä, mutta majoituimme Skiathoksella. Meri, tsatsiki ja pinjamäntyjen tuoksu, niitä ei voita mikään!

Skiathoksen ja Skopeloksen välillä kulkee säännöllinen lauttaliikenne. Me olimme tosin ostetulla retkellä.

Skopeloksen kaupunki on hienolla suojaisella paikalla lahden poukamassa
ja korkean kukkulan päällä. Kesän kuumin päivä, ja kiipeämään - aina meille käy näin!
Kuvan talo oli myynnissä! Muuttointoa vähensi se, että kaupungissa ei ole auton mentäviä teitä,
ainoastaan kapeita sokkeloisia katuja, joiden tarkoitus on eksyttää tunkeutujat.

Kävimme pienellä opastuskierroksella kaupungin uumenissa vaikka helle veti veteläksi. Mutta kaunista oli, jotenkin aidompaa Kreikkaa, vaikka tämäkin saari lienee saaneen osansa turistivyörystä erään korvamatoelokuvan vuoksi. Muuhun elämään emme ehtineet kauaa tutustua, koska laivamme lähti vielä seuraavaan kohteeseen.

Ja korvamatona paluumatka jatkui, mutta maisemat olivat upeat. Ja illalla meitä odotti vielä osittainen kuun piemennys, josta emme tosin olleet tietoisia, ihmettelimme vain, miksi pilvi oli jäänyt kuun alareunaan kiinni.. Pöljät.

Kreikka on kaunis, ja sen pikkukiviset rannat vetoavat minuun kerrasta toiseen. Skiathos oli näkemisen arvoinen saari, rauhallinen, mutta kiinnostava. Ehkä jopa paras kokemistamme, Santoriniakin parempi. Ensi kesälle kuitenkin suunnittelemme jotain aivan muuta.

Puutarhaunelmia

Viime päivinä on riittänyt kiihtyvässä määrin puutarhahommia. PikkuKodin pihalla on ollut viime syksyyn asti kaksi viljelylaatikkoa, jotka olivat viidessä vuodessa lahonneet sen verran, että tyhjensin ne, otin perintöraparperin talteen talvehtimaan, ja heivasin lavat kierrätykseen.

Talvi oli liian pitkä aika odotella, ja kevät sitäkin haastavampi..

Tilalle hankin tänä keväänä uudet lavakaulukset, joiden hinta on laskettu Plantsussa mukavaan kympin kappalehintaan. Niihin uudet pohjustukset, kivet ympärille (hankittu vuosia sitten kukkapenkkejä rajaamaan) ja multaa.. Muutamalla kympillä ja parin viikon esikasvatuksella saa omat yrtit, herneet ja mansikat pihalta.

Se yksi alkukeväinen ilta, kun ei vaan enää pystynyt odottamaan!

Puutarhajäte pohjille, mitään ei heitetä turhaan hukkaan!

Ja vielä vähän paikkojen suunnittelua, mansikka kukkii jo!

Ihan kuin pihan siivoamisessa, uudelleen herättämisessä ja elossa olevien kasvien hoidossa (noin 3 vuoden hoitamattoman vuoden jälkeen) ei olisi tarpeeksi, sain viimein oman viljelypalstan Hyötykasviyhdistykseltä. Palsta ei ole ihan fillarimatkan päässä, niin kuin haaveilin, mutta minkä sille voi, että "oma" pläntti maata houkuttaa.. 

Jaa, tässä ei taida pelkkä talikko enää riittää..

Entinen vuokralainen on jättänyt läjän lahoja tykötarpeita..

Maa on savinen, mutta täällähän kasvaa tuttuja..!

Ja "heinä" osoittautui pienellä tutkinnalla valkosipuliksi!

3,5 tuntia myöhemmin sipulipenkki on siivottu, lisämullattu ja kasteltu

Ja ruohosipulin olot kohentuivat myös kummasti..

Toinen pääty sai peitteen,
jos se voikukka siitä hieman pehmenisi ennen maan kääntöä..

Ja kummasti iltaisin saa puuhailla rauhassa, ja työasiat unohtuu..
Suomursukin rauhottuu ihmettelemään palstaelämää.

Ja kesäkukkia odottamaan!

Hullun hommaahan se on viljellä omat kasvikset, kukat ja yrtit, mutta minkä sitä luonnolleen mahtaa. Kovaa maata kääntäessä, rikkaruohoja nyhtäessä saa hyvän iltajumpan, multakokkareiden murentaminen, oenkin tasoitus ja multaus.. mieli rauhoittuu, aivot saavat lepoa. Linnut laulavat puiston omenapuissa, aurinko lämmittää selkää, Suomursu huokaa onnesta, maistaa vähän voikukkaa ja minä ihailen aikaansaannoksiani. Penkki kerrallaan tästä tulee vielä jotain kesänä siisti; tänä kesänä tavoitteena on vain hyvä papu- ja kesäkukkasato.. Muutamalla eurolla.

Zen

Aaltomaista liikettä

Kun ajattelee Alvar Aaltoa, ajatukset suuntaavat aina heti jonnekin korkealle, kuten Finlandia taloon tai Artekin huonekaluihin. Japanilaisten innostukseen suomalaistesta designista ja arkkitehtuurista. Aalto on kuitenkin monelle meistä (lapsuuden) kotien kalustoa ja vaaleaa puuta. Tavallaan arkista, mutta kuitenkin jotain suurempaa.

Miehen kotiseudulla Aalton törmää vaikka iltakävelyllä, ja äitienpäiväviikonloppuna myös opastetulla kierroksella (muulloinkin toki, tutki vaikka täältä). Ankkapurhan maisemissa, Inkeroisten ja Anjalan kartonki- ja paperitehtaiden välillä Tehtaanmäki majoitti aikanaan tehtaan työntekijöitä duunareista tehtaanjohtajiin. Sinne pyydettiin myös Aalto 1930-luvun lopulla suunnittelemaan asuntoja, jotta alueelle saatiin houkuteltua työntekijöitä. Ja edelleen alueella asuu onnekkaita ihmisiä hienossa kulttuurimaisemassa (jos tehtaanpiiput eivät vaivaa). 

"Alvar was here, 1938"

Reittimme lähti Inkeroisten kauniilta kirkolta, kiersi rannan ja Rantalinjan työnjohtajien asuntojen kautta Kelta- ja Tervalinjoille, joilla asuivat aikaanaan koneenhoitajat ja työväki. Työväki asutti myös Arava-asunnot, Inkeroisten ensimmäiset kerrostalot (joista muuten saisi arkkitehdin piirtämän asunnon pilkkahinnalla!). Koska lähes kaikissa taloissa edelleen asutaan, en ihan kaikkialla räpsinyt valokuvia, mutta Mäntyrinteelle päästessämme alkoi aurinkokin paistaa, ja kameran mielestä upeimmat asunnot saivat hieman valokuorrutetta ylleen. 

Inkeroisten kaunis jugend-kirkko, Birger Federleyn käsialaa.

Kierroksella kuljetaan ympäri Tehtaanmäkeä, missä puu- ja kivitalot, uudet ja vanhat vuorottelevat maisemaa. 

Klubitalo, edustuskäytössä.

Osa vanhoista päärakennuksista vain entisöitiin,
laajennettiin tai tuunattiin Aallon toimesta. Kuten tämä keskuskonttori.

Sisäänkäynnissä tunnistettavaa muotokieltä.
(Täytyypä käydä uudelleen köynnöshortensian kukkiessa).

Rantalinjalta löytyvät työnjohtajien asunnot. Arkkitehtuuri on selvästi Aaltoa, ja opastetun kierroksen aikana pääsee yhteen asunnoista sisään.  Tien puolelta maisema ei ole ihmeellinen, mutta toiselta puolelta laskee jyrkkä rinne Kymijoen kuohuihin. Vastarannalla kannattaa käydä kävelemässä, sieltä talot näkee lehdettömään  vuodenaikaan hyvin (ja ulkoilumaasto on myös huikea!).

En ole varma, ymmärtävätkö alueella asuvat, kuinka hienolla paikalla
ja upeissa taloissa asustavat.. Onnenpensas siitä muistuttakoon!

Täällä asuivat insinöörit.

Taloista keskimmäinen, Mäntylä, oli meille auki, koska vierailijoita ei juuri nyt ollut majoittuneena.

Sisälle tulvii valoa suurista, mutta pieniruutuisista ikkunoista.

Vaaleaa puuta, valoa, ja Artekin kalustoa; tämä on kerrassaan edustava asunto!

Mäntymäen männyt istuvat suomalaiseen arkkitehtuuriin, aivan kuin nekin olisivat paikoilleen suunnitellut..

Kevät somistaa aluetta, mutta luulen koko alueen olevan parhaimmillaan kesällä.

Äitienpäivän kunniaksi kukkivat sinisarjat koko Tehtaanmäellä.

Tehtaanmäen alue on hieman sivussa nykyisestä Inkeroisten "keskustasta", mutta sinne kannattaa silti jostain suunnasta kiivetä. Suosittelisin lähestymään aluetta joen puolelta, pääset ylittämään sen kuohut ja näet minne olet matkalla. Kymijoen rannalta nimittäin löytyy Ankkapurhan teollisuusmuseo, ja Tehtaanmäeltä myös työläismuseo Warpunen. Näistä ja muista alueen aktiviteeteista voi lukea lisää vaikkapa Nuorisokeskuksen sivuilta. Alueella kun on oleskeltu jo kivikaudelta saakka.. Jos kivikausi tai lähihistoria ei kiinnosta niin vastarannalta löytyy Anjalan kartano ja 1600-luvun historiaa. Tutkittavaa siis riittää, ihan "kotikonnuilta" taas kerran (vaikka itse olenkin itähelsinkiläinen)..!